Kostian Kahlaajien taustalta löytyy vuonna 1965 perustettu tyttölippukunta Kostiatytöt. Pojat tulivat mukaan toimintaan 70-luvulla ja 80-luvulla lippukunta muutettiin yhteislippukunta Kostian Kahlaajiksi. Kostiatyttöjä ennen Pälkäneellä toimi Kostian Korvenpojat – niminen poikalippukunta, joka kuitenkin hävisi toiminnasta ennen Kostian Tyttöjen perustamista. Luopioisten puolella toimi partiolippukunta Kukkia Katajat, jonka toiminta hiipui 90-luvulla.
Kostian Kahlaajat ry:n historia
Kostiatytöt 1965-1975
Vuoden 1965 aikana Pälkäneellä heräsi keskustelua partiotyttölippukunnan perustamisesta. Syyskuussa keskustelut johtivat toimenpiteisiin ja Rauha Hankala kutsui 22.9.1965 äitejä neuvottelemaan asiasta kotiinsa. Näiden neuvottelujen pohjalta Kostiatytöt perustettiin Rauha Hankalan kotona 5.10.1965. Lippukunnan ensimmäisenä lippukunnanjohtajana toimi Rauha Hankala, apulaislippukunnanjohtajana Marja-Rita Peltonen, sihteerinä Anna-Liisa Nurmi, rahastonhoitajana Leena Turto. Muina johtajina toimivat Helinä Löfroos, Riitta Norokorpi ja Rauni Viukari.
Pälkäneen seurakunta on toiminut alusta lähtien Kostiatyttöjen ja myöhemmin Kostian Kahlaajien taustajärjestönä.
Kostiatytöt kokoontuivat viikoittain kokouksiin: tontut (nykyiset sudenpennut) omaansa ja vartiolaiset omaansa.
Vuosien 1965-1975 aikana lippukunta järjesti kolme omaa leiriä. Lisäksi Kostiatytöt osallistuivat ensiapukursseille, vartiojohtajakursseille, partiotaitokilpailuihin sekä retkille eri laitoksiin. Merkittävin tapahtuma oli 4.2.1968 oman lipun saaminen ja vihkiminen, kun lipun luovutti lippukunnalle vanhempainneuvoston puheenjohtaja Tero Tiililä. Itse lipun vihkimisen suoritti rovasti Hakalehto. Lipun on suunnitellut taidegraafikko Kalle Lehtonen.
Kostiatytöt 1976-1982
Vuonna 1976 pojat tulivat mukaan Kostiatyttöjen lippukunnan toimintaan. Lippukunnan jäsenmäärä kasvoi vuoden 1975 39:stä huomattavasti vuonna 1976, kun jäsenmäärä nousi 96:een.
Kostiatyttöjen kokoontumistiloina ovat toimineet niin kirkon alasali, seurakuntatalo, kuin kunnan urheilukoppikin. 1970-luvun loppupuolella kokoontumisia pidettiin paljon myös partiolaisten kodeissa. Vuonna 1978 lippukunta sai käyttöönsä Pälkäneen kunnalta oman partiokolon, entisen Turvasen talon ulkorakennuksen. Uusi kolo kunnostettiin partiolaisten käyttöön yhdessä partiolaisten vanhempien kanssa.
Vuonna 1977 järjestettiin ensimmäinen partioleiri Seitsyeessä, seurakunnan rannassa. Partiolaisten vanhemmat rakensivat tuolloin ensimmäisen leirikatoksen leiripaikalle talkoovoimin. Leiripaikka toimi tämän jälkeen kesäleiripaikkana yhdeksänä kesänä peräjälkeen. Vuonna 1982 seurakunta rakensi Seitsyeeseen uuden saunarakennuksen sekä leirikatoksen Seitsyeen rantaan, mikä helpotti leirien järjestämistä.
Vuosina 1976-1982 Kostiatytöt osallistuivat muun muassa seuraaville kansainvälisille leireille: Landsleir Norjassa 1976 sekä Virsu-leiri Sauvossa 1977. Kostiatytöt järjestivät myös yhteistoimintaa naapurilippukuntien kanssa. Esimerkiksi vuonna 1979 pidettiin yhteinen leiri Kukkian Katajien kanssa Karelialla.
Kostian Kahlaajat 1983-1995
Vuonna 1983 Kostiatyttöjen lippukunta muuttui yhteislippukunnaksi. Lippukunnan nimiasia oli ollut esillä jo usean vuoden ajan, mutta vasta 17.4.1983 lippukunnan ylimääräisessä kokouksessa nimenmuutos tuli tosiasiaksi. Minna Saarisen ehdotuksen pohjalta lippukunnan uudeksi nimeksi tuli Kostian Kahlaajat.
Myös partio-ohjelmaa uudistettiin vuonna 1983. Uudistuksen yhteydessä muun muassa eri ikäkausien nimitykset muuttuivat. Ennen oli tonttuja (6-10v.), partiolaisia (11-15v.), tarpojia (16-20v.) ja vaeltajia (yli 20-vuotiaat). Nyt on sudenpentuja (7-10v.), vartiolaisia (11-14v.) ja vaeltajia (yli 15-vuotiaat).
Vuoden 1983 teemana oli kansainvälisyys ja tuolloin 13 KoKalaista osallistui Sveitsissä pidetylle Calumet-leirille. Leirillä oli muun muassa mahdollisuus tutustua sveitsiläiseen partiotoimintaan sekä intianaikulttuuriin. Vuosi 1985 oli Suomen partiotoiminnan 75-vuotisjuhlavuosi ja Kostian Kahlaajien 20-juhlavuosi. Lisäksi Kostian Kahlaajat osallistuivat Jämijärvellä järjetetylle MIILU-leirille vuonna 1985 ja Kannonkoskella pidettylle TERVAS-90 –leirille. Lisää kansainvälisyyttä ovat tuoneet pälkäneläisten partiolaisten kodeissa vierailleet saksalaiset, tanskalaiset, kanadalaiset, sveitsiläiset ja hollantilaiset partiolaiset.
Tärkeä tapahtuma Kostian Kahlaajien historiassa koettiin tammikuussa 1987, kun seurakunta antoi kirkon alasalin (kirkon entisen halkovaraston) partiolaisten käyttöön. Kirkon alasali toimii edelleen KoKalaisten Kolona.
Kostian Kahlaajat 1996-2007
Vuonna 1996 järjestettiin Suomen partiolaiset neljäs kansainvälinen suurleiri Loisto. Kostian Kahlaajat osallistuivat Loistolle yhdessä kangasalalaisten ja sahalahtelaisten partiolaisten kanssa. Leirillä otettiin myös käyttöön Kostian Kahlaajien huivimerkki, jonka on suunnitellut Heikki Tunkelo.
Vuosien 1996-2006 välisenä aikana KoKalaiset suorittivat Nahkaliljojen saantiin vaadittavia haikkeja (40, 50 tai 60 km), osallistuvat Pt-kisoihin sekä järjestivät Vihreän- ja oranssinsarjan partiotaitokilpailut nimeltään Armfeltin Alakynti & Kostian Käpälämäki 1997 ja Leon Lenkki ja Hilkan Kilvan 1999. Lisäksi Kostian Kahlaajat leireilivät ahkerasti osallistuen muun muassa Jämijärvellä järjestetylle piirileirille Ilves 98, Jurtown-suurleirille Saksassa 2002, Tarukselle 2004 sekä Ilves06 piirileirille Padasjoella.
Pitkään jatkuneen haaveilun jälkeen vuonna 2000 Kostian Kahlaajien 35-juhlavuoden kunniaksi KoKalaisten vanhemmat rakensivat Kostian Kahlaajille hienon laavun Aivujärvelle. Laavu on ollut kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen, kun muun muassa talviset hiihtoretket ja jopa kansainväliset leirit ovat saaneet laavusta kiintopisteensä.
Vuonna 2007 toimi kolme sudenpenturyhmää sekä neljä vartiota. Lisäksi talvella 2007 järjestettiin Sahalahden Sinisusien kanssa yhteinen talvileiri KoKan laavulla ja Sahalahden Sinisusien ja Kuhmalahden Lieskapartion kanssa yhteinen 100-vuotis juhlaleiri SKAUTTI kesällä 2007 Mallasniemessä.
Kostian Kahlaajien omalehti Pakki on ilmestynyt 1980-luvulta lähtien vaihtelevasti. Vuoden 2007 alussa lehti heräteltiin jälleen henkiin ja lisäksi lippukunnan tiedotusta tehostamaan laadittiin uudet internetsivut.
Lippukunnan jäsenmäärä oli vakiintunut hieman toisen sadan puolelle. Toimintaryhmiä oli kolme sudenpentulaumaa, yksi tyttövartio, kaksi poikavartiota, sekä vuonna 2002 uudelleen perustettu vaeltajaryhmä. Lippukunnan toiminnan tärkeimmät tukijat taloudellisesti olivat Pälkäneen kunta ja seurakunta ja arvokasta taustatyötä teki muutamasta aktiivisesta vanhemmasta koostuva vanhempainryhmä.
(Teksti mukaillen: Kostiatyttöjen 10-vuotishistoriikki, Kostian Kahlaajien 20-vuotishistoriikki ja Kostian Kahlaajien 40-vuotishistoriikki)
Kostian Kahlaajat 2008-2010
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Suomen Partiolaisissa lanseerattiin ohjelma- ja ikäluokkauudistus ja samalla moni partiotermi meni uusiksi tai uusvanhaan muotoon. Tämä uudistus oli, kaikista spekulaatioista huolimatta, piristysruiske yhdistyksen toimintaan.
Tapahtumapuolella merkittävimpiä koitoksia ovat olleet varmaankin isot leirit, eli kolmen lippukunnan yhteistyöleiri Välke (2010), joka oli tarkoitettu sudenpentu- ja seikkailijaikäluokille. KoKan, Sahalahden Sinisusien ja Kuhmalahden Lieskapartion yhteisleiri oli toimiva järjestely, jolla saatiin tarpeeksi leiriläisiä sekä johtajia ja muuta taustaväkeä. Leirin pidettiin Luopioisten Rajalansaaressa.
Välkkeen lisäksi ja samana vuonna KoKa osallistui neljän muun lippukunnan sekä saksalaisen vahvennusosaston kanssa yhteissavullaan Suomen Partiolaisten suurleirille, eli Evolla sijainneelle Kilke-leirille. KoKan savun lukumäärä oli huikeat 81 henkilöä, joista saksalaisia oli miltei puolet. Yli 10 000 tuhannen partiolaisten leiri sujui pääosin hyvin. Leirin jälkeen saksalaiset nuoret olivat vielä Home Hospitality majoituksessa Pälkäneellä.
KoKalle on 2000-luvulla muodostunut jo miltei perinteeksi tehdä varainhankintaa lätynmyynnillä.
Kostian Kahlaajat 2011-2021
xxx